Kesä meneskelee hurjaa vauhtia eteenpäin. Toki käsitöillekkin on ollut aikaa koiranäyttelyiden ja mökkihommien lomassa. Tässä kuitenkin pikakatsaus jo keväällä valmistuneeseen virkattuun huiviin joka meni siskolleni syntymäpäivälahjaksi. Valitettavasti huivin pingottamisen kanssa tuli hieman kiire, joten pikaisesti kännykällä räpsäistyt kuvat eivät olleet niin onnistuneita.

Lankana samainen Hot Socks Spectra kuin edellisen postauksen sukissakin, erivärissä vain. Sitkeästi käytin kaksi kerää ja huivista tuli aika iso, joten tälläkertaa tuli oikeasti hartiahuivi eikä mikään omituisen kokoinen tapaus niinkuin Tiinalle menneessä pääkallohuivissa. Ohje oli helppo, ilmainen Ravelry ohje Elise Shawl. Kauniimpi ja keveämpi lopputulos olisi tullut isommalla koukulla. Toisaalta tuntuu että jo raidat tekevät huivin ulkonäöstä ainakin näin levitettynä jotenkin raskaamman.

Nyt kun muutama huivi on tehty virkaten ja ensimmäinen neulomalla tehtävä huivi puikoilla, täytyy laittaa harkintaan pingotusraudat tai kehikko joita kuulema ainakin on niin KnitProlla kuin vironmaaltakin saatavina versioina.

Puolenvuoden uurastus on vihdoin valmis. Tuttu tarina, viimeksi olen kutonut sukat ala-asteella, mutta lankakaupan hyllystä hamstratut ihanat sukkalangat pistivät lopulta yrittämään uudestaan. Viimeksi sukista tuli niin isot että pyörivät pienen ala-astelaisen jaloissa joten isäni sitten piti niitä.

Teini-ikäisenä kudoin pari epäonnistunutta pipoyritelmää ja kuluneen talven aikana yhden tuubihuivin sekä epämuodostuneen paidan jonka piti olla niin helppo. Pitsihuivit kovasti houkuttaisivat, mutta ehkä perusasiat pitäisi saada kuntoon ennen kuin lähtee yrittämään mitään sen kaliiberin töitä.

Heräteostoksena ostettu Hot Socks Spectra onneksi vastaa juoksevuudeltaan aika hyvin Novitan Polkua, joten tein sukat Novitan pitkien sukkien ohjeella. Ensimmäisen sukan kanssa jo silmukoiden luominen ja ensimmäisten kierrosten tekeminen sai hiukset nousemaan pystyyn. Metalliset perintöpuikot liukuivat silmukoiden läpi lattialle kilahdellen ja silmä ei erottanut ensimmäisillä riveillä että tuliko resorissa oikeat ja nurjat silmukat aina kohdilleen. Sinnikkäästi tein resorin kuitenkin loppuun ja aina oikein kierroksilla käsiala onneksi tasoittui aika nopeasti siedettävälle tasolle.

Kantapää, se kaikkien sukkien kynnyskivi, oli yllättävän helppo tehdä kun muutaman kerran katsoi Tikkurilan Marttojen mainion videon villasukan neulomisesta. Varmistusta piti kuitenkin välillä käydä hakemassa äidiltä. Pienestä taistelusta huolimatta ensimmäisen resorin kanssa taistelu oli huomattavasti turhauttavampaa.

Toinen sukka valmistuikin huomattavasti nopeammin eikä ohjetta pitänyt tuijottaa niin tarkasti. Eiväthän nämä tasaisen näköiset parit ole millään tavalla ja ensimmäiseksi tehty sukka ei oikein pysy löysän resorinsa takia ylhäällä edes puuvillasukkahousujen päällä. Mutta ovat nämä sellainen työvoitto että pidettävähän niitä on! Seuraavan sukkaparin kohdalla on jo varmasti viisaampi.

Viimeiseen pakettiin tuli lienee koko ringin aikana tekemistäni töistä kaunein: Unisieppari. Tämän piti alunperin valmistua jo edelliseen pakettiin, mutta liinan virkkaaminen olikin yllättävän työlästä. Siepparin keskiosan ohje löytyi Kodin Kuvalehden nettisivuilta Kuukauden Retro osiosta jossa esiteltiin vanhan pitsiliinan ohje. Tuskaisten viikkojen jälkeen liina oli lopulta valmis ja pingotin sen Sinooperista ostamaani metallikehikkoon jonka virkkasin piiloon. Hapsuiksi hankin paikallisesta nappikaupasta muutamaa pitsi- ja helminauhaa sekä kaivoin lisää omista kätköistäni.

Sinooperista löytyi myös kuviollisia haaraniittejä.

Suomalaisen Kirjakaupan muuttomyynnistä puolestaan löytyi halvalla alunperin kännykkäkoruksi tarkoitettu pinkki helminauha.

Lisäksi ehdin virkkaamaan pakettiin vielä Virkkuri kirjan ohjetta mukaillen sipulipussin johon lisäsin piparkakkureunuksen.

Maaliskuun pakettiin sisällön keksiminen oli kaikkein vaikeinta, koska alkuperäinen projekti eteni niin hitaasti että se piti siirtää viimeiseen pakettiin. Onneksi nettisurffaus antoi idean kipinän ja löysin käsityökolleegan blogista ohjeen Novitan Puro langasta virkattuihin lapsiin. Sattumoisin olin juuri huutanut Lankahamsteri ryhmästä hienon paketin Puroa, jossa oli muutama sattumakerä sellaisia värejä joita itse en tarvinnut tai joita oli liian vähän mihinkään lapasia kummempaan projektiin. Vihreä kerä tuntui hyvältä kaverilta Tammikuun huiville.

Lankaa meni hieman reilu kerä. Varsista olisi ehkä voinut virkata hieman pidemmät, mutta yllättävän nätit näistä tuli vaikka jotenkin skeptisesti olen suhtautunut lapasten ja sukkien virkkaamiseen, koska neulottuna tekstuuri on paljon enemmän omaa silmää miellyttävä. Puro on myös kaunis huovutettuna, mutta en uskaltanut lähteä kokeilemaan kiireellisellä aikataululla huovuttamista, koska epäonnistuessaan minulla ei olisi ollut materiaaleja tai aikaa uusien lapaisen tekemiseen.

Suunnittelin myös lapasten toiselle puolelle jotain virkattua koristetta, esim. lumihiutaletta, mutta kaikki yrittämäni kuviot olivat liian suuria joten se idea jää hautumaan seuraaviin lapasiin. Myös pitsin lisääminen lapasen suulle kävi mielessä, mutta jäi vain suunnitteluasteelle.

 

 

Tässäpä alkuasetelma kevään pakettiin.

Idea oli jo valmiina päässä, mutta sopivan kukkaohjeen löytämiseen meni aikaa. Pinterest jälleen pelasti ja sieltä löytyi sopiva ohje josta tein oman mukaelmani. Kukan taakse nappilangan ja pikaliiman avulla kiinnitin vielä magneetin. Kukat olivat kuitenkin niin raskaita, että huolimattomasti lätkäisemällä ne eivät jääkaapin ovessa suostuneet pysymään vaan vaativat hieman määrätietoisempaa paikoilleen asettamista.

Penaali puolestaan syntyi 200 Virkattua Ruutua kirjan yhtä ruutuohjetta mukailemalla. Ensimmäistä kertaa virkkasin nyppyjä ja hyvin osuivat ihme kyllä kohdalleen. Joten salainen ystäväni sai toimia myös uusien virkkaustekniikoiden koekaniinina.